Vesijuoksumattoharjoittelu ja uinti ovat yleisesti käytettyjä terapiamenetelmiä eläinten
fysioterapiassa. Suomessa käytetään vesijuoksumattoja pääasiassa koirien kuntoutuksessa, jonkin verran myös kissojen ja hevosten kuntoutuksessa. Vesijuoksumattoharjoittelu on erityisen
hyödyllistä nivelrikkopotilailla, leikkausten ja murtumien jälkeen, neurologisilla potilailla, sekä
myös lemmikkien ylipainon hoidossa. Vesijuoksua käytetään myös fyysisen kunnon
kohottamiseen, esimerkiksi urheilukoirilla kisakauden ulkopuolella. Vapaata uintia kannattaa
hyödyntää kuntoutuksen loppuvaiheessa, ylipainon ja nivelrikon hoidossa, sekä yleisesti lemmikkien
fyysisen kunnon kehittämisessä.

Vesielementin avulla voidaan saavuttaa useita eläimen liikkumista tukevia hyötyjä. Veden noste
keventää raajoille tulevaa painonvarausta, mikä on erityisen hyödyllistä esim. nivelrikkoisen
lemmikin fyysisessä harjoittelussa, sekä leikkausten ja halvausten jälkeen liikkumisen uudelleen
opettelussa. Veden hydrostaattinen paine tukee niveliä, ja voi auttaa esimerkiksi raajojen
turvotuksen lievittymisessä. Veden vastuksella voidaan lisätä lihastyötä, kun eläin kulkee vettä
vasten. Joissakin vesijuoksumatoissa on mahdollisuus myös vastavirtaharjoitteluun, tai
ylämäkikävelyyn, jotka lisäävät vastusta tai harjoituksen haastavuutta. Säännöllisen
vesijuoksumattoharjoittelun on todettu lisäävän nivelten liikelaajuuksia, sekä aktivoivan
takaraajojen lihasten käyttöä. Myös energiankulutus saattaa olla suurempaa vedessä kävellessä
kuin kuivalla maalla.

Vesiterapiassa on oleellista huomioida eläimen sairaus ja kuntoutuksen syy, mahdolliset
eläinlääkärin ohjaamat liikkumisen rajoitukset, eläimen aiemmat tottumukset vesielementtiin,
sekä eläimen oppimiskokemus osana vesiterapiaa. Lisäksi tulee tarkkailla sopivaa veden
lämpötilaa, ja kiinnittää huomiota allashygieniaan. Vesiterapiakäyntien ja kuntoutusjaksojen tulisi
perustua yksilölliseen kuntoutussuunnitelmaan.

Essi Knuuttila
Eläinten fysioterapeutti
Eläinfysioterapia Essi Knuuttila
Suomen Eläinfysioterapeutit ry, puheenjohtaja

Artikkeli Vesi eläinfysioterapiassa julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Eläinfysioterapeutit ry.

Varsinainen kokous: Ravintola Zilla, Tikkurila
Etänä: Zoomissa

Ilmoittautumiset vuosikokoukseen viimeistään 5.4. ilmoittautumislomakkeella. Etänä voit liittyä mukaan myös ilman ennakkoilmoittautumista. ILMOITTAUDU: https://forms.gle/JWwnqcuggcS2T7GC6

Ilmoittautumisen yhteydessä voit hakea mukaan hallitustoimintaan, koulutus- ja tapahtumatoimikuntaan, sekä ilmoittautua CASE-kilpailuun, jossa jaetaan kolmelle parhaaksi äänestetylle rahapalkinnot!

Mikäli sinulla on kysyttävää, olethan yhteydessä sähköpostitse hallitus.eft@gmail.com

Aikataulu

klo 14 ruokailu Ravintola Zillan kabinetissa paikan päällä osallistuville, yhdistys tarjoaa
klo 15 vuosikokous (linjat aukeavat hieman ennen kokouksen alkua)
kokouksen päätyttyä CASE-kilpailu

Case-kilpailu toteutuu mikäli osallistujia on vähintään kaksi. Maksimiosallistujamäärä on kuusi.
Voittaja äänestetään esitysten jälkeen – Tänä vuonna kolme parasta esitystä palkitaan. Voittajalle on luvassa 300€, toiseksi sijoittuneelle 200€ ja kolmannelle 100€.

TERVETULOA!

Artikkeli Vuosikokous 2026 julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Eläinfysioterapeutit ry.

Selma kertoo alla urastaan fysioterapian parissa.

Työskentelen kaksi päivää viikossa Mehiläisellä Itä-Helsingissä ihmisten parissa. Asiakkainani on pääosin aikuisia, työikäisiä ja ikääntyneitä. Minulla käy myös HUS:in, vakuutusyhtiöiden ja KELAn vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaita. Erinäisistä syistä minulle on ohjautunut useampia ns. kipupotilaita, CRPS- ja post stroke-kiputiloja sekä monenlaisia ilman diagnoosia jääneitä pitkäaikaisista kivuista kärsiviä ihmisiä. Lisäksi sitten käy esim. tekoniveloperoituja, purentaelinasiakkaita, ratsastajia, eli kaikenlaista.

Muun viikon teen töitä eläinfysioterapeuttina, päivän viikossa Eläinklinikka Equivetissä Vermossa ja kahtena teen tallikäyntejä Uudellamaalla. Eläinfysioterapeuttina hoidan oikeastaan vain hevosia. Koiria hoidan vain satunnaisesti Equivetin pieneläinklinikalla, mutta ohjaan nämä yleensä eteenpäin osaavampiin käsiin. Hevosasiakkaissa on eri lajien ratsuja ja erilaisia ajohevosia, on nuoria ja vanhoja, kilpa- ja harrastehevosia. Osa hevosista ohjautuu fysioterapiaan Equivetin kautta, ja tällöin on jo useimmiten paljon selvitelty taustoja ja tehty diagnostiikkaa alle. Osassa tapauksista omistajat ottavat yhteyttä suoraan minuun, jolloin alkustatuksen luonti ja hoidon tarpeen arviointi on aloitettava eläinfysioterapian keinoin.

Osana työtäni on myös luennointi ja kouluttajana toimiminen. Aiemmin olen opettanut toiminnallista anatomiaa Metropoliassa, nyt viimeisinä vuosina koulutusaiheet ovat liittyneet lähinnä hevosten terveyteen ja kuntoutukseen.

Näiden lisäksi uutena asiana työnkuvassani on koulutusyritys Innovative Animal Rehabilitation Academy eli IARA, jonka jonka olemme perustaneet Kaisa Ylimyksen, Annakaisa Ventomäen ja Tuulia Luomalan kanssa. IARA:n kautta olemme ehtineet saada jo muutamia mainioita kansainvälisiä kouluttajia Suomeen vuoden 2025 aikana, ja lisää on tulossa seuraavana vuonna.

---

Heppatytöstä terveydenhuoltoalalle

Olin lapsena aktiivinen tallityttö, ja sain jo nuorena paljon vastuuta, hoitohevosina oli ratsastuskoulun tuntihevosia, varsoja ja kilpahevosia. Valmentauduin ja kilpailin jonkun verran, lähinnä esteratsastuksessa, mutta olin aina kiinnostuneempi hevosten hoitamisesta, etenkin jos oli jotain sairastapauksia. Fysioterapia nousi tietoisuuteni oman toisen harrastukseni, salibandyn myötä. Lukion jälkeen hakeuduin ensin puolen vuoden hierojakoulutukseen, josta pääsin vuonna 1999 jatkamaan suoraan fysioterapiaopintoihin silloiseen Helsingin IV terveydenhuolto-oppilaitokseen, sittemmin Stadiaan (nyk.Metropolia).

Fysioterapiaopintojen alkuvaiheessa oli koulussa tarjolla vapaavalintaisissa opinnoissa eläinfysioterapiaa, ja mahduin mukaan. Tässä kävi tuuri, koska tämän jälkeen nämä poistuivat kurssitarjonnasta. Oivallus, että pystyn yhdistämään näitä minulle tärkeitä eri asioita oli intensiivinen.

Syvempää oppia fysioterapiaan lisäkoulutuksista

Fysioterapeutiksi valmistuin 2002, ja eläinfysioterapian opinnot olivat juuri alkaneet Lahden AMK:ssa. Osa siihen liittyvistä kursseista oli myös tarjolla ostettavaksi erillisinä osina, ja osallistuin niistä kaikkiin, joihin pääsin. Samalla hakeuduin vanhan ratsastusvalmentajani tallille harjoittelemaan kaikkea oppimaani. Ihmistyön puolella pääsin jo opintojen viimeisen puolen vuoden ajaksi töihin sairaslomasijaiseksi Heseva Kuntoutukseen, ja valmistuttuani Fysiokeskus Itäkuntoon.

Halu kehittyä manuaaliterapiassa paremmaksi ohjasi jatkamaan Stadiassa osteopaattiopintoihin, joista valmistuin 2006. Lopulta sain näihin aikoihin myös tehtyä loppuun eläinfysioterapeutin erikoistumisen SAMK:issa Porissa. Muutama vuosi tämän jälkeen saimme järjestettyä Suomeen myös hevosten osteopatian erikoistumisopinnot, kouluttajat tulivat Englannista. 2022 sain valmiiksi pitkään suunnittelemani Focus on the Equine Spine -hevoskiropraktiikan opinnot Hollannissa. Näiden laajempien ”tutkinto” tyyppisten koulutusten lisäksi olen käynyt joka vuosi erilaisia kursseja sekä ihmispuolen, että eläinfysioterapian kurssitarjonnasta Suomessa ja ulkomailla. Koen opiskelupäivät tärkeinä oman työn tarkastelun hetkinä ja työssä jaksamisen tukena.

Eläinten fysioterapian tulevaisuus

Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on eläinten fysioterapialle Suomessa?
Haaveilen, että eläinten kuntoutuksen kenttä kehittyisi ja laajenisi sekä isompien osaamiskeskusten (esim. moniammatillisesti toimivat klinikat) lisääntymisenä, että monipuolisten ja ketterien paikallispalveluiden valikoiman kehittymisenä myös haja-asutusalueille. Omasta näkökulmastani eläinfysioterapian tunnettavuus on Suomessa eläinalan sisällä kohtalaisen hyvä, ainakin täältä Etelä-Suomen näkökulmasta. Etenkin eläinlääkäreiden suuntaan on yhdistyksen alkupäivistä saakka tehty laadukasta ja pitkäjänteistä työtä, joka kantaa hyvin tänäkin päivänä. Eläinfysioterapian saamassa näkyvyydessä voi toki olla alueellisia eroja eri puolilla Suomea, ja yleisesti eläinalan ulkopuolella alan tunnettavuudessa on varmasti vielä parannettavaa. Eläinlääkäreiltä on pitkään tullut viestiä, että eläinfysioterapeuttien maantieteellinen jakautuminen on painottunut Etelä-Suomen isojen kaupunkien liepeille, ja erityisesti Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa on pitkäaikaista puutetta tekijöistä.

Yhdistyksen sivuilla tarjolla olevien eft-yhdistyksen jäsenten määrä on SAMK:issa toteutuvasta jatkuvasta koulutuksesta huolimatta pysynyt vuosikymmenen koko lailla samana, mikä viittaa, että koulutuksen jälkeen on ilmeisesti suurehko kato koulutetuissa ammattilaisissa ennen kuin he päätyvät eft-asiakastyöhön. Saattaa olla myös, että osa kollegoista lopettaa tai jatkaa eft-työtä ilman yhdistyksen jäsenyyttä. Toivoisin eft-yhdistyksen resurssien lisääntymistä (keinoina esim. jäsenmaksun nosto ja laajempi varainkeruu) ja jatkoa yhdistyksen kunnianhimoisessa kehittämisessä. Suomalaisista fysioterapian erikoisaloista esimerkiksi SOMTY:ssä puheenjohtaja on kaksivuotiskautensa ajaksi palkattu päiväksi viikossa hoitamaan yhdistyksen asioita. Eft-yhdistys on tietenkin pienempi, mutta ymmärrän myös yhdistysasioiden jäävän herkästi muun arjen ja toimeentulon hankinnan jalkoihin, mikäli siitä ei saa korvausta.

Myös eläinfysioterapian tutkimusta – nimenomaan eläinfysioterapeuttien näkökulmasta tehtynä – olisi syytä tehdä ja saada ulos maailmalle. Ulkomailla syntyy kyllä eläinten kuntoutuksen tutkimuksia, mutta ne ovat usein eläinlääkäreiden tekemiä. Käytännön fysioterapialle tyypillisten, useamman hoitomenetelmän yhdistelmäinterventioiden tutkimus pitkälti vielä puuttuu. Lisäksi toiminnallisten ongelmien/ ei-patologisten toimintakyvyn haasteiden nostaminen esiin eläinlääketieteessä on eläinfysioterapeuteille luonnollinen rooli, jonka soisi nousevan näkyvämmäksi.

Käytännön työssä toivon teknologian, tekoälyn ja tutkimuksen tuovan meille lisää työvälineitä ihmisten ja eläinten toimintakyvyn haasteiden diagnostiikkaan, tuloksellisuuden mittaamiseen ja tilanteeseen soveltuvan progression aikaansaamiseen. Myös näiden välineiden kehitystyössä soisi eläinfysioterapian ja toimintakyvyn parantumisen näkökulmien olevan aktiivisesti mukana. Tarkoitan tällä, että tekoälyn ja muiden laitteiden avulla voidaan mitata aivan loputtomasti erilaisia yksityiskohtia. Kliinisen fysioterapian näkökulma on merkityksellinen selkiyttämään, mitkä niistä ovat toimintakyvylle ja sen parantumiselle oikeasti olennaisia, ja sen myötä myös kustannustehokkuuden näkökulmasta merkittäviä. Hoitokustannusten nousu ja omistajien maksukyvyn rajallisuus on realiteetti myös eläinlääketieteessä. On aina sekä eläimen että omistajan etu, että hoidossa kyettäisiin käyttämään olemassa olevista keinoista hyödyn ja kustannusten osalta tehokkaimpia keinoja.

Lisäksi toivon fysioterapeuteille luontevan näkökulman fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn merkityksestä pysyvän aktiivisena myös eläinpuolella jatkossakin. Jos – ja todennäköisesti kun – yleisellä tasolla ihmisten fyysinen suorituskyky ja liikunnallisuus laskee, tämä voi alkaa näkyä lisääntyvässä määrin eläinten omistajien ymmärryksen puutteena heidän eläintensä suorituskyvyn ja fyysisen kunnon merkityksestä niiden terveydelle, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille.

Selman terveiset tuoreille kollegoille

Eläinfysioterapia-alalla on Suomessa töitä tarjolla. Etelä-Suomessa on jonkin verran jo kilpailua, mutta vielä mahtuu mukaan, ja etenkin Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa on nähdäkseni vielä potentiaalia kasvulle. Pieneläinpuolella toimiminen lienee hieman helpompaa fyysisesti, mutta tekijöitäkin on enemmän, kun suuri osa kollegoista tekee joko pelkästään pieneläinpuolta tai molempia. Hevosia hoitavia eläinfysioterapeutteja on vähemmän, niiden kanssa työskentely on luonnollisesti rankempaa fyysisesti ja saattaa olla riskialttiimpaa. Eläinfysioterapeutin työ vaatii useimmiten jonkun sortin yrittäjänä toimimista, ja rohkeutta lähteä aktiivisesti tarjoamaan itseään sekä asiakkaiden että yhteistyökumppaneiden avuksi. Asiakaskunnan kasaaminen ja oman näkyvyyden rakentaminen eläinfysioterapiassa ottaa aikansa, koska puskaradio on hidas, mutta lopulta tehokas. Eläinlääkäriyhteistyö kannattaa, se vie omaa osaamista ja näkyvyyttä eteenpäin.

Ajattelen harjoitteluterapian olevan ainoa pysyviä muutoksia aikaansaava kuntoutuksen työväline, jonka soveltamisesta on tärkeää olla vahva osaaminen myös eläinfysioterapiassa. Samaan hengenvetoon totean, että tehokas manuaaliterapian – erityisesti nivelmobilisaatioiden (ja tarvittaessa -manipulaatioiden) osaaminen on merkittävä osa eläinfysioterapeutin työkalupakkia. Suosittelen opiskelemaan ainakin jonkun manuaaliterapian koulutuksen pohjaksi, ja jatkamaan harjoittelemalla ja opiskelemalla eteenpäin. Kaikki manuaaliterapia vaatii koulutuksen lisäksi jatkuvaa harjoittelua. Opiskelen itsekin näitä tekniikoita edelleen, olen käynyt viime vuosina naprapatiaan ja kiropraktiikkaan liittyviä kursseja. Omassa työssäni eft-käyntien aikana omistajan kuunteleminen, kyseleminen ja ohjaaminen tapahtuvat pitkälti manuaaliterapian ohessa. Hevosten kohdalla tämä on ehkä vielä korostuneempaa. Me eläinfysioterapeutit olemme aika harvassa tilanteessa paikalla silloin, kun eläimen terapeuttinen harjoittelu varsinaisesti tapahtuu. Omistajan ohjaamisella on näin ollen iso merkitys, kun omistajan osaamistason tai ymmärryksen lisääntyminen on olennaista muutoksen aikaansaamisessa eläimen arkeen ja liikkumiseen.

Suosittelen vahvasti myös lähtemistä erilaisille eläinten kuntoutukseen liittyville kursseille ja kongresseihin ulkomaille. Esimerkiksi IAVRPT:n, VEPRA:n ja ECVSMR:n kongressit ovat laadukkaita ja sisältävät tiiviisti asiaa. Näistä matkoista saa uusia näkökulmia ja ideoita, uusia tuttavuuksia ja kontakteja, päivitystä alan kehitykseen ja uusimpaan tutkimusnäyttöön sekä usein myös vahvistusta omaan tekemisen ajankohtaisuuteen ja merkityksellisyyteen. Suomalaisilla eläinfysioterapeuteilla on hyvä maine maailmalla ja maamme eläinfysioterapian tasoa pidetään arvossa, esimerkiksi Heli Hyytiäisen, Anna Boströmin ja Tuulia Luomalan vakuuttavan ja pitkäjänteisen edustuksen kautta.

Loppuun haaste meille kaikille fysioterapeuteille

Koska joukkoäly on aina yksilöä suurempaa, haluan tämän palkintoni myötä haastaa teidät kaikki eläinfysioterapiakollegani yhdessä kanssani nostamaan eläinfysioterapia-alaa esiin jollakin pienellä tai vaikka vähän suuremmallakin teolla palkintovuoteni aikana. Käytetään yhdessä saamaamme näkyvyyttä alamme kehittämiseen ja näkyvyyden parantamiseen.

Antoisaa uutta vuotta kaikille!

Yt. Selma

Artikkeli Vuoden fysioterapeutti 2025 on eläinfysioterapeutti Selma Piha julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Eläinfysioterapeutit ry.

Suomen eläinfysioterapeutit ry järjestää marraskuussa kaksi koulutusta peräkkäisinä päivinä. Koulutuspäivät ovat 21.-22.11.2025 (pe-la) Hollolassa.

Perjantain aiheena on koiran polven postoperatiivinen kuntoutus, kouluttajina eläinlääkäri Hanna-Leena Terhonen Toijalan Ortopetistä sekä Eläinfysioterapeutti Milka Tauru (MSc).

Lauantaina aiheena on kissojen tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä käyttäytyminen & oppiminen. Kouluttajina Eläinlääkäri Elina Airola ja Eläintenkouluttaja Janina Rönnqvist.

Päivien tarkemmasta sisällöstä ja kouluttajista on lähetetty jäsenistölle infoa jäsenrekisterin kautta. Jos et ole saanut sähköpostiviestiä, tarkista Flomembersistä että olet maksanut jäsenmaksun, ja että yhteystietosi ovat ajan tasalla.

Ilmoittautuminen

Viimeinen ilmoittautumispäivä on 31.10.2025 Koulutus toteutuu, jos on vähintään 10 osallistujaa. Enintään 20 osallistujaa mahtuu mukaan. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittaudu koulutukseen kirjautumalla jäsensivuille Flomembersiin, (linkki sivun oikeassa yläkulmassa) valitsemalla Tapahtumat ja sieltä oikea koulutus!

Lisätietoja koulutuspäivien sisällöistä

Koiran polven postoperatiivinen kuntoutus

Eläinlääkäri Hanna-Leena Terhonen, Ortopet: TPLO, patellaluksaatio ja artroosin hoitolinjat
Eläinfysioterapeutti Milka Tauru: Koiran polven kuntoutus yleisimpien ortopedisten leikkausten jälkeen (TPLO, patella) 

Koulutus tarjoaa osallistujalle näyttöön perustuvan sekä käytännönläheisen peruspaketin koiran polven alueen fysioterapiaan.

Koulutuksessa käydään läpi koiran polven alueen kuntoutusta yleisempien ortopedisten operaatioiden jälkeen. Teoriaosuus sisältää näyttöön perustuvaa tietoa fysioterapian keskeisistä harjoitteista, vesiterapiasta, toimintakyvyn mittareista, joita voit hyödyntää kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin sekä seurantaan. Lisäksi tarkastellaan kivun vaikutusta koiran toimintaan sekä kipukäyttäytymistä. Opit tunnistamaan yleisimpiä kuntoutukseen liittyviä ongelmia fysioterapian näkökulmasta sekä saat käytännön työkaluja haasteiden kanssa toimimiseen. Teorian jälkeen on käytännön osuus, jossa käydään esimerkkikoirakoiden kanssa läpi polven alueen fysioterapian toteutusta, painottuen terapeuttiseen harjoitteluun.

Koulutus on vuorovaikutuksellinen, eli osallistujat pääsevät pohtimaan asioita yhdessä oman työnsä näkökulmasta. Tavoitteena on, että jokainen osallistuja saa uutta oppia sekä runsaasti käytännön keinoja työhön eläinten fysioterapeuttina. Koulutukseen sisältyy lyhyt sisältöjä kertaava kirjallinen ennakkotehtävä, joka lähetetään osallistujille kaksi viikkoa ennen koulutusta. Tehtävää ei palauteta, vaan se tulee olla mukana koulutuspäivässä. 

Kissan Kuntoutus

Eläinlääkäri Elina Airola: Kissan yleisimmät tuki- ja liikuntaelin sairaudet, kissan kipu ja sen tunnistaminen
Fysioterapeutti Annakaisa Ventomäki: Kissan tuki- ja liikuntaelinvaivat perinteisen kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta 
Eläintenkouluttaja Janina Rönnqvist: Kissan motivointi, oppiminen ja kipukäytös

Kissojen kipu ja ontumat ovat alidiagnosoituja ja huonosti tunnistettuja. Siksi eläinlääkäri Elina Airola kertoo tarkemmin kissojen ortopediasta ja kivusta. Kissat ovat taitavia peittämään kipunsa, joka tekeekin niistä haastavia kivunhallinnan arvioinnin osalta.

Eläintenkouluttaja Janina Rönnqvist avaa kissan motivointia ja oppimista sekä kissan kipua käyttäytymisen näkökulmasta, eli mistä kivun voi tunnistaa, miten se vaikuttaa oppimiseen ja käyttäytymiseen sekä miten kotona arjessa voidaan helpottaa kipukokemusta (virikkeet, turvallisuuden tunne, sisutus, leikkityyli) lääkityksen ja muun asianmukaisen hoidon lisäksi. Harjoitellaan, miten opetat kissan käymään kylkimakuulle hoitotilanteessa ja vinkkejä erilaisten harjoitteiden opettamiseen.

Artikkeli Syksyn koulutukset 2025 julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Eläinfysioterapeutit ry.

Muistathan, että meihin voi olla yhteydessä hallituksen sähköpostin kautta: hallitus.eft@gmail.com.

• Olen Essi Knuuttila ja toimin hallituksen puheenjohtajana. Työskentelen eläinten fysioterapeuttina Nurmijärvellä ja pääkaupunkiseudulla, tällä hetkellä pääosin Helsingin Yliopistollisella eläinsairaalalla. Vapaa-aikaa vietän oman perheen ja labradorinnoutajamme kanssa, sekä harrastefutista pelaten. 

• Hei, olen Anna Hietakangas. Yhdistyksen hallituksessa olen varapuheenjohtajana ja puuhaan muun muassa nettisivujen parissa. Eläinten fysioterapiaa teen Ylöjärvellä, Tampereella ja ympäryskunnissa sivutoimisesti. Päivätyöni fysioterapeuttina liittyy ihmisten apuvälinepalveluihin. Vapaa-aika kuluu perheen sekä bordercollien ja suomenpystykorvan kanssa touhutessa.

• Moikka! Olen Heidi Korpela, eläinfysioterapiayhdistyksen hallituksen sihteeri. Päivätyöni teen humaanipuolella fysioterapian palvelupäällikkönä, eläinfysioterapiaa teen pienimuotoisesti siinä sivussa Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen alueella. Perheeseeni kuuluu mies ja kolme aktiivista poikaa. Rakastan urheilua ja erityisesti hevoslajeja, ratsastan viikottain muiden hevosia ja koulutan omaa kasvattiani, 3-vuotiasta fwb-ruunaa, ratsun uralle.

• Hei, minä olen Heli Suhonen ja toimin yhdistyksessä jäsensihteerinä. Eläinfysioterapiaa teen 1-3 iltaa viikossa Varkaudessa omalla vastaanotollani, Eläinfysioterapia Ainoalla. Humaanipuolen fysioterapiaa teen Pohjois-Savon Hyvinvointialueella Varkaudessa, sydän- ja tulespotilaiden parissa. 

• Olen Niina Juurinen ja toimin eläinfysioterapeuttina Kuopiossa Savon Murressa. Toimin myös työfysioterapeuttina muutamina päivinä viikossa Terveystalolla Kuopiossa. Minulla on kolme shetlanninlammaskoiraa, joiden kanssa harrastetaan agilitya ja nosea. Ja joskus tehdään myös pieniä patikkareissuja. Olen toiminut hallituksessa jo muutaman vuoden ajan ja pyrin hoitamaan hallituksen sähköpostiasioita parhaani mukaan.

• Olen Pipsa Hirvonen. Asun Rovaniemellä ja teen yrittäjänä eläinten fysioterapiaa sekä pieneläimien että hevosten parissa. Työn ohessa arkea kanssani jakaa kaksi iloista Hovawarttia. Hallituksessa toimin koulutusten parissa ja olen mukana myös koulutustoimikunnassa. 

• Heli Leminen: olen valmistunut eläinfysioterapeutiksi vuonna 2012 ja työskentelen eläinfysioterapeuttina Hollolan Eläinfysiossa, jossa toimii pieneläinten vastaanotto. Lisäksi teen tallikäyntejä Päijät-Hämeen alueella. Vapaa-ajalla harrastelen koirani kanssa useampaakin lajia, vaikkakin pääpaino on palveluskoiralajeissa. Hevosten kanssa touhuilen niin ravi- kuin ratsuhevosten kanssa useamman yhteisomistushevosen myötä. Lisäksi perheeseemme kuuluu puoliso, kolme lasta sekä maatiaiskissa. Suomen Eläinfysioterapeutit ry:n hallituksessa olen ollut aiemminkin useampana vuonna ja nyt toimin hallituksen varajäsenenä.

Artikkeli Vuoden 2025 hallitus esittäytyy julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Eläinfysioterapeutit ry.

Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) käynnistyy helmikuussa 2025 AMK-tutkinnon (tai aiemman opistoasteen tutkinnon) suorittaneille fysioterapeuteille tarkoitettu eläinfysioterapian koulutus.

Koulutuksesta järjesteään infotilaisuus lokakuun lopussa – marraskuun alussa.

Koulutuksesta tarkemmin täällä

Artikkeli Eläinfysioterapia 30 op koulutuksen haku käynnissä julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Eläinfysioterapeutit ry.