Mitä on eläinfysioterapia?
Eläinfysioterapiassa arvioidaan eläimen toimintakykyä ja liikkumista eri menetelmillä. Hoitomenetelmiä ovat muun muassa manuaaliset hoidot ja terapeuttinen harjoittelu.
Eläinfysioterapia
Eläinfysioterapiassa eläimen toimintakykyä ja liikkumista sekä niiden ylläpitämisen tai lisäämisen mahdollisuuksia arvioidaan omistajan tai hoitajan haastattelun, eläimen havainnoinnin ja erilaisten tutkimus- ja mittausmenetelmien avulla. Tämän perusteella asetetaan fysioterapialle tavoitteet ja valitaan terapiamenetelmät. Prosessiin liittyy kiinteästi sekä fysioterapeuttisen tutkimisen ja tavoitteiden että fysioterapian menetelmien vaikuttavuuden arviointi.
Yleisimmät eläinfysioterapian aiheet ovat erilaiset liikkumisen epäpuhtaudet, suorituskyvyn alentuminen, tuki- ja liikuntaelimistön vauriot ja niistä johtuvat kiputilat sekä operaatioiden jälkeinen kuntoutus. Sairaan eläimen fysioterapiasta päättää aina eläinlääkäri.
Eläinfysioterapian menetelmät koostuvat erilaisista manuaalisista ja fysikaalisista tekniikoista, ohjaamisesta sekä harjoitteluterapiasta. Tunnetuimpia fysioterapian menetelmiä ovat venyttelyt, pehmytkudoskäsittelyt ja nivelmobilisaatiot sekä mekaaniset menetelmät eli fysikaaliset hoidot. Fysioterapian tärkein menetelmä on terapeuttinen harjoittelu. Siinä spesifien ja kontrolloitujen harjoitteiden avulla parannetaan kuntoutujan fyysisiä ominaisuuksia, esimerkiksi koordinaatiota, asentotuntoa, lihasvoimaa tai kestävyyttä. Hyvän terapiatuloksen aikaansaamiseksi fysioterapeutti toimii kiinteässä yhteistyössä eläimen omistajan, hoitajan tai valmentajan kanssa.
Milloin ja miksi eläinfysioterapiaan?
- Suoritus-/toimintakyvyn alentuminen
- erilaiset liikehäiriöt
- akuutit ja krooniset tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat
- kivun hoito
- neurologisten sairauksien fysioterapia
- leikkausten jälkeinen fysioterapia
- ikääntyneiden eläinten toimintakyvyn ylläpitäminen
- urheilu-, harrastus- ja työkäytössä olevien eläinten ennaltaehkäisevä fysioterapia.
Terapeuttinen harjoittelu
Terapeuttisen harjoittelun avulla on mahdollista parantaa eläimen toimintakykyä, lisätä lihasvoimaa, kestävyyttä sekä liikkuvuutta. Neuromusculaarisen järjestelmän harjoituksissa apuvälineinä voidaan käyttää esimerkiksi puomeja, palloja ja tasapainolautoja. Proprioseptiivisen teippauksen avulla herätellään lihasten hermotusta sekä tasapainotetaan liikkumista.
Terapeuttinen harjoittelu voi olla alkuun ihmisen käsillään tai apuvälineiden avulla ohjaamaa. Eläimen kuntoutuessa harjoitusten vaikeustaso kasvaa ja terapeuttinen harjoittelu voi sisältää vaativiakin liikesarjoja, jotka vaativat lihasten koordinaatiota, hallintaa ja tasapainoa. Tavoitteena on tasapainoisesti liikkuva, terve eläin.
Manuaalinen terapia
Manuaalisella terapialla tarkoitetaan käsin tehtyä nivelien, nikamien ja hermo- ja lihasjärjestelmän käsittelyä. Manuaalisen terapian taitajia ovat mm. ortopediseen manuaaliseen terapiaan erikoistuneet fysioterapeutit, koulutetut kiropraktikot, osteopaatit ja naprapaatit. Manuaaliterapialla pyritään korjaamaan hermo- ja lihasjärjestelmän, nivelien ja nikamien toimintahäiriöt.
Manuaaliterapian tekniikat valitaan tarkan kliinisen tutkimisen perusteella. Toistuva ja analyyttinen arviointiprosessi mahdollistaa hoidon tuloksien seuraamisen ja hoidon edistymisen tarkoituksenmukaisesti. Arviointia tapahtuu hoidon aikana, jokaisen liiketekniikan aikana sekä hoitokertojen välillä ja päätteeksi.
Terapiamenetelminä käytetään nivelien ja nikamien mobilisointia, joka tapahtuu fysiologisilla tai epäfysiologisilla liikeradoilla. Liiketekniikat luokitellaan eriasteisiin, joista kevyemmät asteet lievittävät kipua ja voimakkaammat, liikeradan lopulla tapahtuvat tekniikat, lisäävät käsiteltävän kudoksen liikkuvuutta. Manuaaliseen terapiaan yhdistetään myös neuraalikudoksen mobilisointi ja terapeuttinen harjoittelu.
Hieronta
Perushieronnalla pyritään yleensä rentouttamaan lihaksistoa mekaanisen käsittelyn sekä hermoston rentouduttavan reaktion kautta. Käsittelytekniikoita on useita, riippuen käsiteltävänä olevasta kudoksesta, alueesta sekä hieronnan tavoitteesta. Hieronnalla voidaan pyrkiä esim. manipuloimaan arpikudosta, rentouttamaan lihaksistoa, käsittelemään spesifejä kipupisteitä pehmytkudoksissa, tai vaikuttamaan jännekudoksen järjestäytymiseen trauman jälkeen. Hieronnan esteitä ovat; tulehdustilat; kuume, ja infektiot, akuutit lihasvammat (esim. revähdykset), syöpä ja kasvaimet sekä akuutit ihosairaudet.
Vesiterapia
Yleensä vesiterapiassa käyvät koirat. Vesi elementtinä on ainutlaatuinen, koska sen fyysiset ominaisuudet mahdollistavat harjoittelun, joka on maalla mahdotonta. Yleisesti käytetyt vesiterapia menetelmät ovat terapeuttinen harjoittelu terapia-altaassa ja harjoittelu vesijuoksumatolla. Altaassa koira ohjataan manuaalisesti tai apuvälineiden avulla käyttämään kehoaan ja uimaan halutulla tavalla. Vesijuoksumatolla koira liikkuu kytkettynä määrätyssä vauhdissa ja veden korkeus sekä kävelynopeus määräytyy kuntoutusprosessin vaatimusten ja rajoitusten mukaisesti.
Vesiterapiasta on hyötyä lähes kaikissa tuki- ja liikuntaelin ongelmissa. Aktiivinen kuntoutus leikkauksen tai onnettomuuden jälkeen voidaan aloittaa nopeammin vedessä kuin maalla, koska veden noste vähentää nivelten rasitusta ja veden vastus harjoittaa tehokkaasti lihaksia. Vedessä koira ei pysty kompensoimaan liikkumistaan samalla tavalla kuin kuivalla maalla ja vaikutus maalla liikkumiseen on usein välitön. Vesi rentouttaa lihasjännitystä ja lisääntynyt paine syvässä vedessä edesauttaa turvotuksen vähenemistä. Vesiterapia edistää lihasvoimaa ja vähentää liikerajoittuneisuutta, koska uidessa koira työskentelee koko aktiivisella liikeradalla. Harjoittelu vedessä edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa sekä fyysistä kuntoa.
Indikaatiot ovat tuki- ja liikuntaelin ongelmat ja sairaudet, neurologiset ongelmat ja sairaudet, raajan tai raajojen käyttämättömyys, kipu sekä vammojen ennaltaehkäisy. Kontraindikaatioita ovat kuume, akuutti niveltulehdus, aineenvaihduntajärjestelmää heikentävät sairaudet, haavat, ihottumaa, epilepsia sekä veden pelko.